Vilma Ikola HS2.8. 11:20 | Päivitetty 2.8. 15:26
Asunnottomien alkoholistien auttaja Arvo Parkkila käänsi vaikeutensa muiden voitoksi. Hänen patsaansa sijaitsee Lapinlahden puistikossa Etelä-Helsingissä.
LAPINLAHDEN puistikossa seisoo patsas, jonka esikuvasta ei kerrota historiantunneilla.
Arvo Kustaa Parkkila syntyi vuonna 1905. Isä oli juoppo, ja nelivuotiaana Parkkila sijoitettiin kasvattilapseksi körttiläisperheeseen.
Aikuistuttuaan Parkkila meni naimisiin ja työskenteli vähän joka alalla. Hän toimi muun muassa puutarhurina, käsityön ja voimistelun opettajana sekä rakennusmiehenä.
Kuten muutkin terveet miehet, myös Parkkila joutui sotiin. Jatkosodassa hän haavoittui.
Sodasta seurasi alkoholismi, avioero ja asunnottomuus.
Parkkila nukkui öitään esimerkiksi Pelastusarmeijan yömajassa Kalliossa, Erottajan pommisuojassa, Agricolan kirkon kryptassa ja milloin missäkin. Kurkusta meni alas kaikkea ”kolinasta pulituuriin” eli kölninvedestä huonekalulakkaan.
MIES oli lopulta lestiä väkevämpi.
Tarina menee näin: Jouluyötä eduskuntatalon portailla viettäessään Parkkila ymmärsi muutoksen olevan ainoa keino selvitä. Parkkila lopetti juomisen ja ryhtyi auttamaan muita alkoholin kanssa kamppailevia.
Hänestä tuli Arska Parkkila, jota myös ”pultsareitten kuninkaaksi” kutsuttiin. Toisin kuin kuninkaat yleensä, Arska oli lähellä kansaansa. Hän kiersi katuja etsien alkoholisteja roska-astioista. Hän oli nukkunut niissä itsekin.
VUONNA 1961 Parkkila perusti päihdeongelmaisia auttavan Suoja-Pirtti ry:n. Aluksi yhdistyksellä oli ”päiväkoti” vanhassa hiilikellarissa Fredrikinkadulla.
”Ympäristö ei saanut karkoittaa liialla hienoudella apua tarvitsevia henkilöitä”, toiminnanjohtaja Parkkila kertoi Helsingin Sanomille vuonna 1966.
Myöhemmin Suoja-Pirtti vastasi muun muassa vastaanotto- ja hoitokodista Munkkiniemessä. Työlle oli tarvetta.
”Kaupungin huoltoviranomaiset kertoivat, että he voisivat täyttää kolme vastaavanlaista hoitokotia… jos niitä olisi”, Helsingin Sanomissa kirjoitettiin talvella 1966.
SEURAAVANA vuonna yhdistystä tarvittiin vielä enemmän.
Vuonna 1967 taloussprii eli liekkiviina oli alkoholistien keskuudessa suosittua. Kun Suomen 50-vuotisjuhlien kunniaksi vielä armahdettiin satoja pikkurikollista, joilla ei ollut vankilan ulkopuolella odottamassa työpaikkoja tai asuntoja, oli kaaos valmis.
Parkkila lupasi kaupungille järjestävänsä asunnottomille väliaikaisen ensisuojan vanhaan varastorakennukseen. Suojaan mahtui noin tuhat asunnotonta.
Paikka tunnettiin myöhemmin Liekkihotellina ja Lepakkoluolana. Se toimi yli vuosikymmenen ja Parkkilan loppuelämän ajan.
Parkkila menehtyi vuonna 1978. Liekkihotellin ovet suljettiin seuraavana vuonna.
PULTSAREITTEN kuningas kuoli vaatimattomissa oloissa, mutta hänen perintöään ei unohdettu. Vuosituhannen vaihteessa Suoja-Pirtti keräsi rahaa Parkkilan patsaaseen. Veistoksen tekijäksi valittiin latvialainen Oskars Mikāns. Yhdistys lahjoitti valmiin teoksen Helsingin kaupungille. Kaupunginhallitus päätti asettaa patsaan Lapinlahden puistikkoon, jonne se pystytettiin vuonna 2001.
”Puistikko on hyvä paikka. Helsingin päihdehuoltotoimiston päällikkö näkee patsaan työhuoneensa ikkunasta Eerikinkadulta”, Helsingin Sanomissa todettiin päätöksen jälkeen.
Teoksen nimi tiivistää Parkkilan elämän ja teot: Ihminen nousee roskalaatikosta.